Ultramatkoilla koetellaan juoksijan äärirajoja


Juoksusta tuli suosittu harrastus 1970-luvun Suomessa, jolloin se siirtyi kilpaurheilusta koko kansan kuntoiluksi lenkkipoluilla. Lenkkeily oli edullista ja se tavoitti kaikki Lasse Virenin olympiamitalista innostuneet. Uutta tulemistaan juoksu elää nyt 2010-luvulla, jolloin lenkkipoluille ovat kurvanneet nuoria ahkerammin keski-ikäiset naiset ja miehet. Lenkkeilyyn on tuotu uutta puhtia tavoitteellisella harjoittelulla, teknisillä vaatteilla ja älylaitteilla, jotka mittaavat suoritustasoa. Vielä 1800-luvulla juoksemista pidettiin järkevänä vain pakkotilanteissa ja monissa kulttuureissa se koettiin epäsopivaksi naisille.

Viime vuosikymmenien aikana monissa lajeissa on tavoiteltu äärirajoja. Erilaisten extreme-lajien vaikutus on siirtynyt myös perinteisiin lajeihin, kuten juoksuun. Maratonin sijaan tavoitellaan omia rajoja ultramatkoilla, jotka saattavat kestää jopa useampia päiviä. Juoksijan keho joutuu kovaan rasitukseen ja suosituiksi ovat tulleet myös erilaiset tekniset apulaitteet ja lajille sopivat energiajuomat ja -geelit. Ultralajeilla huomio kiinnittyy enemmin omaan kuin muiden suoritukseen, tarkoitus ei olekaan voittaa muita vaan voittaa itsensä ja tavoitella aina uusia rajoja.

Kun maraton ei enää riitä

Ultrajuokseminen kasvattaa nopeasti suosiotaan eri maissa ja yksi lajin kasvukeskuksista on Suomessa. Tänä kesänä 2018 Suomessa järjestetään jo useita kymmeniä kilpailuja, jotka ovat tavallista maratonia pidempiä, esimerkiksi heinäkuussa 15 ultrajuoksijaa kisasi Kauhavalla 6 päivän ultrajuoksussa, jossa taitettiin 1 500 metrin rataa, jolla oli mahdollisuus juosta myös päiväkohtainen maraton. Kuninkuuslajiksi on kuitenkin noussut ultramatka, jossa suorittajat pyrkivät parantamaan aina omaa suoritustaan. Kuuden päivän aikana pidetään lyhyitä lepotaukoja, tsempataan muita juoksijoita ja tankataan tasaiseen tahtiin ravintoa.

Ultrajuokseminen on edelleen marginaalilaji, vaikka sen suosio kasvaakin nopeasti. Suomessa ultrajuoksijoita on muutama sata, kun taas maratoonareita osallistuu eri kilpailuihin vuosittain monia tuhansia. Suomi on kuitenkin varteenotettava maa ultrajuoksussa, sillä sen lisäksi kovien kisaajien maihin lasketaan Yhdysvallat, Italia, Sveitsi, Ruotsi ja Tanska. Ultrajuoksu on lajina nuori ja sen takia siinä on vielä tarkkoja sääntöjä. Yleisesti ottaen ultramatkana pidetään yli 100 km kisoja mutta lajissa on yleisesti käytössä aikaraja, jossa yleisin on 24 tunnin juoksu.

Kenelle ultrajuoksu sopii?

Useimmat ultrajuoksijat ovat pienikokoisia mutta vantteria ja jänteviä. Lihasmassaa on sopivasti, muttei liikaa. Liian laihalla juoksijalla ei ole tarpeeksi varastoissa energiaa, jota tarvitaan, kun normaalit energiavarastot loppuvat. Tälle matkalle lähtijän on opittava sietämään jonkun asteista kipua ja hankalia olosuhteita. Fyysisen kunnon lisäksi henkinen kantti on koetuksella, kun pitkällä matkalla keskitytään oman itsensä kanssa kamppailuun. Monet ultrajuoksijat kertovat miettivänsä seuraavaa lyhyen matkan tavoitetta, jotta pää pysyy kasassa silloinkin, kun keho tuntuu sanovan stopin.

Useamman maratonin juossut voi varmasti kokeilla kestävyyttään ultramatkalla. Ultramatkalla on kuitenkin äärimmäisen tärkeää oppia kuuntelemaan omaa kehoa ja sen varoituksia. Ultramatkalla keho joutuu äärirajoille, varpaankynnet irtoilevat ja kengät kuluvat puhki, matkaa tasoittaa yleensä henkinen tasapaino, joka onkin menestyneen ultramatkaajan salainen ase. Pitkällä matkalla kehon kokonaiskunto nousee tärkeäksi, kokeneet kilpailijat sanovat vatsan olevan tärkein ja sen vuoksi monipuolisesta tankkauksesta on pidettävä hyvää huolta matkan aikana. Vatsan jälkeen tulevat pää ja sitten jalat.

Harjoittelu ultramatkalle

Useat ultramatkat mutkittelevat vaihtelevassa maastossa, jossa on paljon korkeuseroja ja hankaliakin taipaleita. Oman lisänsä pitkillä matkoilla tuovat sään vaihtelut, vuoristossa lämpötilat saattavat laskea yöllä hyytäviksi, kun taas päivisin aurinko voi porottaa. Valmistautuminen vaihteleviin olosuhteisiin onkin tärkeää, juoksijan on hyvä tietää tulevan reitin hankalat paikat. Monipuolisia matkoja juoksevan ultrajuoksijan tulisi harjoitella vaihtelevasti panostaen kestävyysharjoitteluun ja nopeuteen. Eri lajien treenaaminen kehittää juoksijan kykyä selviytyä erilaisissa maastoissa. Ultrajuoksijan tulee jakaa vuosi erilaisiin jaksoihin kisojen mukaan.

Harjoittelujaksolla treenataan kovaa ja juostaan kokeilumielessä pitkiäkin matkoja. Tiukkojen harjoitusten vastapainoksi on muistettava antaa keholle tarpeeksi lepoa, joka mahdollistaa tasaisen kehittymisen. Kilpailukaudella lajinomaisuus painottuu ja muut tukevat lajit jäävät vähemmälle treenaamiselle. On kuitenkin muistettava antaa keholle tarpeeksi lepoa ennen kisoja, jolloin tehdään vain lyhyempiä lenkkejä ja säästetään energiaa itse kilpailuun. Ravinnon, kivennäisaineiden ja vitamiinien saantiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ultraajien keskuudessa rypäsharjoittelu on suosittua, tällöin juostaan perättäisinä päivinä useita pitkiä tai lyhyitä matkoja.

Sopiiko ultrajuoksu kaikille?

Juoksu sopii harrastuksena yllättävän monelle. Se on ihmisille luontainen tapa liikkua ja se kasvattaa oikein harrastettuna tasaisesti kuntoa. Ainoastaan vakavat tukielinvammat tai sydänsairaudet voivat estää kyseisen lajin harrastamisen ja niitä epäilevien on syytä olla yhteydessä lääkäriin. Ultramatkasta haaveilevan kannattaa aloittaa juoksuharrastus kuten muidenkin, rauhallisesti. Tavoitteita ei kannata asettaa liian rankaksi, vaan antaa kehon voimistua ja kehittyä rauhassa. Matkaa voi pidentää kehityksen mukaan ja kisaamaan voi lähteä, kun tuntee olevansa valmis.

Tuskaa ja kipua – onko ultrajuoksu järkevää?

Ultrajuoksijoiden mukaan ensimmäiset kisat voivat tuntua todella vaikeilta mutta joku niissä kuitenkin koukuttaa. Kisassa käänteentekevä paikka on usein maratonkilometrien eli noin 40 km kohdalla, jolloin keho alkaa protestoida vastaan; lihaksiin koskee, vatsa saattaa mennä sekaisin, ellei energia imeydy kunnolla ja jalat uhkaavat mennä hapoille. Alkutaival sujuu taas liiankin helposti ja silloin onkin tärkeää osata säädellä vauhtia. Ultrajuoksu laittaa juoksijan vastakkain itsensä kanssa, rankan suorituksen aikana mitellään pään sisällä ja annetaan sisun kantaa loppuun asti.